Ihana rakas päiväkirja!

                                Ihana rakas päiväkirja!

 

Haluisin niin paljon kirjoittaa sulle, avautua ihan vaan naisena, tyttärenä, siskona, äitinä ja vaimona! 

No mä oon pian kolkyt, ja mun näkövinkkelistä katsottuna se ikä on jonkinmoinen merkkipaalu. Jokin saavutus! Muistan edelleen kun mun omat vanhemmat täytti kolkyt! Ihailin suuresti sitä ikää. Haaveilin jo silloin, että kun mä olen kolkyt, ni mulla on siihen mennessä kaksi lasta, mielettömän ihana aviomies ja kissa....

Tällä kertaa mä haluun avautua äitiydestä. Meidän perheessä asuu Väinö 2v8kk, jonka alku tähän maailmaan oli erilainen. Muistan kuinka käytiin miehen kanssa synnytysvalmennuksessa, jossa kerrottiin synnytyksen käynnistyksestä, jossa siis vedet menee, sitten ajetaan autolla sairaalaan ja odotellaan ponnistusvaihetta ja lopulta vauva on meidän kanssa! No se ei ihan mennyt kuin strömsöössä. Se meni kaks viikkoo yli, ja me mentiin lopulta yliaikaiskontrolliin, jossa synnytyslääkäri kokeili paikkoja ja laittoi ballongin paikoilleen, sitten menikin yllättäen vedet. Mä kiiruhdin osastolle, mun piti ravata oman voinnin mukaan rappusia, jotta tapahtuis jotakin. Yön jälkeen mä olin totaalisen väsynyt, koska kaikki oli ihan uutta, mies nukku kotona yön, ja supistukset oli alkanu...

Kun me sitten viimein päästiin synnytyssaliin, aukesin normaalisti pikku hiljaa. Väinö syntyi kuitenkin täysin elottomana, kakskyt minsaa ennen naistenpäivää. Mies ja kätilöt lähti juosten viemää Väinöä elvytykseen, mä jäin väsyneenä, 38 asteen kuumeessa ja kohtutulehduksessa makaamaan sänkyyn. Hetken päästä Väinö tuotiin mun luo sekunniksi, happikoneessa. Väinö oli elossa. 

Reilu vuorokauden ikäisenä Väinö sai 6 epileptistä kouristuskohtausta, muuttui harmaansiniseksi ja sai kahta erilaista epilepsialääkettä pieneen kehoonsa. 

Magneetista löytyi laaja aivoinfarkti oikealta takaa aivolohkosta. Koko se idylli siitä vauva ajasta oli muuttunut. Meillä kotona kävi monen monta tätiä. Ne kannusti meitä vanhempina, ne kannusti meitä miehenä ja naisena. Väinöä piti alkuun kannella ja vaihtaa vaippa ja pukea eri tavalla! Koko se Väinön vauva aika oli erilainen. Me unohdettiin miehen kanssa meidän kahden parisuhde melkein kokonaan. Yhtäkkiä me ei enää tunnettu toisiamme, niinku me tunnettiin meidän suhteen alussa! Piti vaan suorittaa sitä vauva-arkea...

Nyt kun meidän pienestä onkin kasvanut terve iso poika, meidän kahden suhde voi hyvin. Me ei pelätty haaveilla vielä toisesta lapsesta, joten meille syntyi ihana ja valloittava pieni Siiri. Siirin synnytyskertomus on lyhyt ja ytimekäs; Mulla meni lapsivedet kuin elokuvissa kotona, raskausviikkoja oli 40+3. Ilta oli kaunis ja lämmin kun me ajettiin sairaalaan. Siiri syntyi hätäsektiolla, 9/9 pisteillä. Täysin terveenä tyttönä...

Rakas päiväkirja, mä oon maailman onnellisin äiti, vaikka kummassakin synnytyksessä, mulle nousi kova kuume, tulehdusarvot oli pilvissä ja kroppa ihan loppu!  Niin mä oon silti ylpeä itsestäni, että mä silti uskalsin ja luotin mun omiin voimavaroihin! Ja mä oon super ylpee mun aviomiehestä, joka oli läsnä kummassakin täysin erilaisessa synnytyksessä! Ja rakastui meidän lapsiin täysillä ja on just siks paras isi Väinölle ja Siirille...

-Ida